Urheileminen pitää mielen ja kropan kunnossa. Kun oma laji ja treenaustapa ovat löytyneet, fiilis liikkuessa on parhaimmillaan taivaallinen ja tulokset näkyvät niin kunnossa kuin peilissäkin. Omaan, rakkaaseenkaan lajiin ei kuitenkaan kannata sitoutua niin tiukasti, että unohtaa kaikki muut liikuntamuodot. Käveleminen on laji, josta hyötyy jokainen iästä, kunnosta ja muista liikuntaharrastuksista riippumatta. Siksi sitä suositellaankin yleisesti rankan treenaamisen vastapainoksi. Kävely palauttaa kropan ja tuulettaa ajatuksia. Se ei vaadi erityisiä varusteita ja onnistuu miltei missä tahansa, säässä kuin säässä, kellonajasta riippumatta. Todellinen ihannelaji siis!
Kävely lisää hyvän olon tunnetta
Vaikka kävelisit hitaastikin, kehossasi tapahtuu paljon myönteisiä asioita. Niiden vaikutusta ei ole mahdollista nähdä välittömästi, vaan ne ilmenevät pidemmällä tähtäimellä. Käveleminen muun muassa lisää endorfiinien eritystä. Kyseessä on sama mielihyvähormoni, jota erittyy, kun nauramme, syömme tai harrastamme seksiä. Suurimmat endorfiiniryöpsähdykset koetaan tehokkaan treenin yhteydessä, mutta hidaskin käveleminen tuottaa miellyttävää, joskin hillitympää iloa ja hyvää oloa.
Kävelyn terveysvaikutukset ulottuvat toki myös fyysiseen terveyteen. Kävellessä verenpaine laskee ja tutkimusten mukaan vaikutus näkyy sekä ala- että yläpaineessa. Lisäksi veren rasva-arvot paranevat, sillä käveleminen nostaa hyvää HDL-kolesterolia ja samalla pienentää haitallista LDL-kolesterolia. Kävellessä sokeriaineenvaihdunta paranee ja riski sairastua kakkostyypin diabetekseen pienenee huomattavasti.
Kävely on superlaji
Monet treenaajat ja urheiluvalmentajat kutsuvat kävelyä jopa superlajiksi. Tämä perustuu paitsi sen mittaviin terveyshyötyihin myös siihen, että kävely sopii liikkujalle silloinkin, kun muu treenaus ei syystä tai toisesta onnistu. Mikäli olo on uupunut tai on vaikkapa sairauden jälkeen toipilaana, rankka treeni ei ole suositeltavaa, mutta sen sijaan leppoisasta kävelystä on hyötyä. Käveleminen tuntuu miltei aina hyvältä, kunhan saa vain ensin itsensä liikkeelle. Liikkeelle lähteminen taas on sitä helpompaa, mitä vakiintuneemmaksi osaksi elämää kävely muodostuu.
Himoliikkujat saattavat ajatella, että matalasykkeinen kävely on joko turhaa tai tylsää. He ovat kuitenkin väärässä. Juuri matalasykkeinen liikunta luo pohjan kovalle peruskunnolle ja sille, että ylipäänsä jaksaa treenata. Mikäli yleiskunto ei ole hyvä, ei rankka treenaaminenkaan ole mahdollista.