Suomi on perinteinen keihäsmaa. Jo monta vuosikymmentä sitten maailman arvokisoissa on kiertänyt useita menestyneitä suomalaisia keihäänheittäjiä. Yksi tunnetuimmista on varmasti Jorma Kinnunen, joka heitti hopealle Meksikon olympialaisissa vuonna 1968. Vanhempi sukupolvi muistaa varmasti hänen saavutuksensa.
Millainen laji keihäänheitto sitten on harrastuksena, saati ammattimaisena kilpaurheiluna? Lajia on suhteellisen helppo alkaa harrastamaan varsin alkeellisillakin välineillä. Keihään voi tehdä vaikkapa itse pajupuusta, kunhan vain löytää sopivan kokoisen puun, karsii siitä oksat pois ja muotoilee puun suhteellisen suoraksi. On hyvä, ettei se ole liian paksu, jotta se taipuu hieman heittäessä. Tällaisella itse tehdyllä keihäällä voi saada heitettyä monta kymmentä metriä. Urheilukaupoissa myydään myös muovista tehtyjä harjoittelukeihäitä, joita käytetään esimerkiksi kouluissa. Niissä ei ole terävää kärkeä kuten oikeassa keihäässä, joten ne ovat paljon turvallisempia pienten heittäjien käsissä. Urheilun erikoisliikkeistä saa tilattua oikeankin keihään, jos heittäminen sellaisella kiinnostaa. Nämä kuitenkin yleensä maksavat jo hie
man enemmän, joten ihan sunnutaiheittelijälle ne voivat olla liian tyyris vaihtoehto.
Keihäänheitossa järjestetään maailmanmestaruus- ja euroopanmestaruuskisoja, joihin lajin huiput kokoontuvat tasaisin väliajoin. Lisäksi keihästä heitetään olympialaisissa neljän vuoden välein, ja juuri olympiavoitto onkin monen heittäjän suurin haave. Voitto vaatii todella kovaa harjoittelua, ja kunnon täytyy osua juuri oikealle kohdalle kisojen aikaan. Heittäjät kärsivät monesti myös pahoista loukkaantumisista, joten senkin takia kisat voivat jäädä välistä. Käsi ja erityisesti olkapää ovat heittäessä kovilla, ja aika ajoin huippuheittäjienkin kohdalla nähdään pahoja loukkaantumisia ja pitkiä toipumisjaksoja, jolloin arvokisat menevät ohi suun.
Keihäänheiton tekniikoita on muutamia erilaisia, riippuen heittäjästä sekä siitä, kuinka korkealla tasolla kisataan. Tarkoituksena on siis heittää keihästä mahdollisimman pitkälle. Heittäjä ottaa vauhtia ja heittää keihäänsä ennen valkoista viivaa. Jos jalka lipeää viivan päälle, tulkitaan heitto yliastutuksi.