Lumilautailu on noussut varsin lyhyessä ajassa erityisen suosituksi talviurheilulajiksi. Moni nuori nappaakin nykyisin suksien sijaan kainaloonsa mieluummin lumilaudan, kun suunnataan rinteeseen. Perinteistä alppihiihtoa pidetään vanhemman sukupolven liikuntamuotona, ja lumilautailu taas edustaa nuoruutta ja rentoa elämäntapaa. Lumilautailu nousi suosioon 90-luvun loppupuolella, ja vuosituhannen vaihteen jälkeen suosio on räjähdysmäisesti kasvanut. Nykyisin suurin osa varsinkin nuoremmista laskettelijoista on lumilautailijoita.
Lumilautailun suosio on aiheuttanut sen, että laji on nykyisin myös olympialaji, ja lisäksi lajissa kisataan myös maailmanmestatuuskisoja. Lumilautailussa on nähty useina vuosina erikoinen ilmiö arvokisoissa, kun lajin terävin kärki puuttuu kisoista. Tämä johtuu siitä, että maailman parhaat lumilautailijat eivät ole kovin kiinnostuneita arvokisoista, vaan he haluavat vain laskea ja he hakevatkin lumilautailusta ensisijaisesti vapauden tunnetta. Monet maailman parhaat lumilautailijat ovatkin kuvaamassa esimerkiksi lumilautailuvideoita kaveriporukalla arvokisojen aikaan. Lisäksi heillä on yleensä rahakkaita sponsorisopimuksia, jotka edellyttävät näkyvyyttä videoilla. Niistä myös tienaa yleensä paljon paremmin kuin arvokisoista.
Lumilautailussa siis lasketaan laudalla mäkeä alas, ja taitavimmat voivat tehdä laskun aikana temppujakin. Lumilautailussa on ihan omia tyylejään ja sääntöjään siitä, miten laskuja lasketaan. Tavallinen harrastaja saattaa laskea rinteen alas loivasti kaarrellen, kun taas aktiivinen harrastaja saattaa laskea kovemmalla vauhdilla ja tehdä tiukempia käännöksiä. Joitakin lumilautailijoita ei taval
linen rinteen lasku kiinnosta, vaan he haluavat päästä tekemään temppuja laudan päällä. Heitä varten laskettelukeskuksissa on tehty hyppyreitä tai “street”, kuten lumilautailuslangissa kutsutaan erityisesti temppuja varten tehtyä rinnettä. Monet lumilautailijat tykkäävät tehdä temppuja myös half-pipessa, joka on puoliympyrän muotoinen kouru, jota lasketaan alaspäin. Lumikourussa laskija voi tehdä tempun radan reunalla ja laskea sen jälkeen kourun toiselle reunalle tekemään uuden tempun. Monet huippulumilautailijat laskevat half-pipessa kovalla vauhdilla, ja hypyt kourun reunalta voivat olla monta metriä korkeita.
Laji mielletään siis nuorison harrastukseksi, ja kovinkaan usein ei näe vanhempaa ikäpolvea lumilautojen päällä. Asia voi toki muuttua tulevaisuudessa, kun nykyinen nuoriso ikääntyy ja moni haluaa vielä jatkaa lumilautailuharrastusta. Lumilautailun aloittaminen on kuitenkin varsin helppoa. Monissa hiihtokeskuksissa on hiihdonopettajia, jotka järjestävät opetustunteja aloittelijoille. Hiihtokeskuksissa on myös hyvät välinevuokraamot, joista voi vuokrata itselleen lumilaudan vaikkapa päiväksi, jos haluaa tutustua lajiin. Se onkin hyvä vaihtoehto, jos ei ole koskaan laskenut laudalla, sillä voihan käydä niin, ettei lajista tykkää ensinkään. Harmitus olisi varmasti suuri, jos olisi ostanut itselleen kalliit välineet ja ne jäisivät saman tien käyttämättä. Pitkä pinna on myös tarpeen lumilautailua harjoitellessa, sillä alkuun on vaikea pysyä pystyssä rinteessä laudan päällä. Tarvitaan monta kaatumista ja nousua, ennen kuin lautailu alkaa onnistumaan.