Kelkkailun voisi luulla tarkoittavan vain yhtä lajia, mutta tosiasiassa kelkkailuun kuuluu lukematon määrä alalajeja, ja lisäksi voidaan vielä kelkkailla harrastuspohjalta. Moni on saattanut laskea lapsena, ja miksei aikuisenakin, kelkalla mäkeä alas ja samalla nauttinut vauhdin hurmasta. Tämä on kelkkailua yksinkertaisimmillaan. Kelkkailussa kuitenkin kisataan varsin korkealla tasolla ja monissa erilaisissa alalajeissa.
Ammattimaisemmassa kelkkailussa lasketaan kelkalla jäistä kourua alas, ja radan pituus voi olla useita kilometrejä. Vauhti kasvaa välillä todella suureksi, ja kelkat voivat kiitää kourussa jopa yli sadan kilometrin tuntivauhtia. Kaikkein huimapäisin kelkkailun muoto on skeleton, jossa yksi laskija laskee kelkalla mäkeä alas pää edellä. Siinä täytyy tietää mitä tekee, tai saattaa sattua pahoja onnettomuuksia. Mui
ta kelkkailun muotoja ovat rattikelkkailu ja ohjaskelkkailu. Rattikelkkailussa lasketaan kelkalla jalat menosuuntaan joko yksin tai parin kanssa. Ohjaskelkkailu taas lasketaan isommalla ryhmällä, esimerkiksi neljän hengen joukkueella. Myös kelkka on ohjaskelkkailussa hieman erilainen. Siinä missä skeletonissa ja rattikelkkailussa maataan kelkan päällä, käytetään ohjaskelkkailussa umpinaista kelkkaa, jonka kyytiin hypätään.
Lajissa järjestetään maailmanmestaruuskisoja ja pienempiä arvokisoja, mutta olympialaiset ovat lajin suurin ja himoituin voitto. Ne kun pidetään vain neljän vuoden välein, joten kovin moni ei pääse olympiavoittoa juhlimaan. Kelkkailun arvokisoissa erot ovat yleensä pieniä kilpailijoiden välillä, eroa saattaa olla vain sekunnin tuhannesosia.